Viikon päästä alkaa syysloma Ranskassa ja kestää pari viikkoa. Nyt on ollut hiljaiseloa museossa. Hiljainen on kylätie. Ainakin se, joka johtaa meidän kyläämme. Jos vähän vilkastuisi ensi viikon loppuna. Viime vuonna meillä oli paljon vähemmän kävijöitä kuin edellisenä. Joten odotukset eivät ole suuret.
Mutta uusi nukke tuli museoon eilen! Riemullista aina, kun kokoelma kasvaa. Se symboloi jotenkin tulevaisuutta, jota rakennetaan koko ajan, oli horisontti sitten aurinkoinen tai sumuinen. Samalla pieni palanen menneestä maailmasta tuli nykyisyyteen. Elämä ennen ja nyt tulee elävämmäksi ja puhuttelee.
Tässä kuva nukesta ja lähikuvia siitä alempana.
Veistetty puinen käsin maalattu pää on tyyliltään noin 1850-luvulta. "Hurmauskiharakampauksia" oli puunukeilla paljon aiemmin, tällä on niitä maalattu molemmin puolin kasvoja. Olen seurannut vanhoja puunukkeja netissä ja siksi päättelen sen iän. Saksassa on näitä Grödnertal nukkeja valmistettu paljon, myös Itävallan vuoristoalueella.
Nukella on pieni pää. Noilla 1800-luvun nukeilla näkee useasti epäsuhtaisia päitä, jalkoja, käsiä tai käsivarsia kuten tällä on valtavat hartiat ja käsivarret. Tällä ei ole viittaa, joka noilla kaupustelijanukeilla on yleensä. Se peittäisi nuo ylikorostetut hartiat alleen. Viitta oli kai matkavaate vanhaan aikaan, kuten elokuvissa näkee. Nuo kaupustelijat kulkivat alkuaikoina jalan. Englannin peddler-sana tarkoittaa jalan kulkemista. (Latin pes, pedis=jalka)
https://en.wikipedia.org/wiki/Peddler
Netistä löysin näistä paljon historiaa vierailla kielillä. Mutta vasta kun siskolta kuulin oikean sanan suomeksi 'kulkukauppias' suomen kielelläkin löytyi. Sitten tuli vastaan muita sanoja näistä kiertelevistä kauppiaista: laukkuryssä, kamasaksa...
60-luvulla Tarvasjoella kävi vielä kulkukauppiaita, vanhoja miehiä kauppatavaroineen pyörällään. Sellainen muisto minulla on lapsuudesta. Naapurin Tarja, jokapäiväinen leikkikaverimme, antoi yhden sellaisen nimeksi "Anteekspyytäväinen", koska tällä oli anteeksipyytävä puhetapa. Lapsia kiehtoivat nuo myytävät tavarat, taisi olla huuliharppuja, henkseleitä, sukkanauhoja, nappeja, mitä lie paljolti rihkamaa tai sellaista, mitä ei enää nykymaailmassa tarvitsisi. Kukapa nykyään henkseleitä käyttää tai sukkanauhoja?
Mustalaisia kulki myös ennen maaseudulla myymässä pitsejään tai muuta.
Nukke on varmaankin saanut myöhemmin uudet vaatteet ja uudet aatteet, koska on liian hyvin säilynyt vaatekangas ollakseen melkein 170-vuotias.
Kaikki on tehty käsin, vaatteet on ommeltu taidokkaasti pikkuisilla pistoilla. Näkee, että ompelutyö oli hyvin harjaantunutta ennen. Ompelukoneita ei ollut, ylellisyyttä, jota meillä on yllin kyllin 2000-luvulla, vaikka emme sitä enää hyödynnäkään kuin harvemmin. Kaupasta saa helpommalla kuin itse tehden. Vaikka laatu ei olekaan samaa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ompelukone
WIKIPEDIA: "Ompelukoneiden massatuotanto alkoi vasta 1850-luvulla. Isaac Merritt Singer kehitti ensimmäisen kaupallista suosiota saavuttaneen koneen edeltäjiensä keksintöjen pohjalta."
Vanhaa hienoa pitsiä on nuken "parreimmassa esliinassa" ja huivissa. Kukkakorin kukat on käsityötä myös.
Mahtaako olla nyplättyä pitsiä, täytyy ottaa selvää ja missä tehty.
Yleensä pesen nukkejen vaatteet ja neulon ne uudestaan paikoilleen, jos ne ovat häiritsevän likaisia. Tämä ei ole, kelpaa esille vitriiniin sellaisenaan, vaikka ei olekaan enää puhdas pulmunen. Vanha on aina vanha.
Nukella ei ole jalkoja, vaan rautakehikko, joka pitää sen pystyssä. Alimmaisessa kuvassa se näkyy.
http://www.kirjastovirma.fi/kuusamo/kaupankaynti
https://fi.wikipedia.org/wiki/Laukkuryss%C3%A4
https://fr.wikipedia.org/wiki/Colporteur
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hansaliitto
https://www.pinterest.fr/pin/313422455296321760/ Siinä vielä kuvia peddler-nukeista.
Näitä kiertelevien kauppiaiden tarinoita lukiessani tuli mieleen Tapio Rautavaaran laulu "Hummani hei, hummani hei, hopotiti hummani hei" sanoitusta: "...kuinka pieninä palasina onkaan leipäni maailmalla".
